Tänään on kulunut jo useita viikkoja siitä, kun tapasin Andun viimeeksi.
En ole jaksanut kirjoittaa juurikaan mitään, koska olen ollut täysin uupunut kaikkeen.
Kotona menee huonosti, olen töissä lähes kokoajan, koska en pysty olemaan kotona.
Kevät on alkanut sarastamaan enemmän ja enemmän.
Jokakerta ku mä näin Sebun duunissa, sanoin et kertoo terveisiä Andulle.
Sit luovutin.
Käytiin Ellun kans tätä hommaa kokoajan vaan läpi, uudestaan ja uudestaan.
Mä en saanu Andua vaan pois mun mielestä ja mä tiesin et mä en tuu varmaan ikinä sitä enää näkemään.
Meni muutamia viikkoja siitä, kun olin viimeisen kerran sanonut Sebulle, et kertoo Andulle terveisiä, ku Sebu tuli mua duunissa käytävällä vastaan.
"Andu lähetti terveisiä" Sanoi Sebu ja virnisti.
"Aha" Oli fiksuvernan reaktio.
Sebu jäi vähän kysyvästi kattoo mun perään. Ihanku se ois oottanu isompaakin keskustelua tai kysymyksiä Andusta...
Mut mä en vaan voinut jäädä. Mä olin heittänyt hanskat tiskiin.
Tänään oli perus aamu.
Riku on reissussa (onneksi) ja mä saan olla ihan rauhassa viettää vapaapäiviä kotona.
Mä käytin koirat aamulenkillä ja keitin kahvit.
Kampesin kahvikupin kanssa sohvalle, otin läppärin syliin ja avasin facebookin.
"Sinulle on yksi kaveripyyntö"
"Andreas XXXXXXXXX"
Kuka *elvetin Andreas..... En tunnista kuvaa, se on epäselvä.
Jätän kaveripyynnön roikkumaan naamakirjaani vastaamatta siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti