Paniikki

Istun duunissa tauolla.
Mä istun ulkorappusilla, onhan kevät jo melko pitkällä.
Aurinko paistaa ja juon kahvia, tupakka palaa polttamatta mun sormien välissä.

Mun puhelin piippaa viestiääntä.
Odotin, että viesti on Ellulta ja perus: "Mennäänkö röökille?" -viesti.

Ei. Se ei ollut  Ellu.
Se oli Andu. Kiitos Fb-Chatin.
Avasin viestin.

"Mitä kuuluu päivieni valo?"

Mulla tippui puhelin kädestä, siinä samassa tohinassa potkaisin kahvikupin alas rappusilta ja poltin röökin tulipäällä mun käden.
 Hyvä Verna, meni taas niin hienosti.

Keräsin äkkiä puhelimen maasta ja kokosin sen.
Laitoin puhelimen päälle.
Mun kädet tärisi. Mä en voinut uskoa näkemääni.

Avasin chatin uudestaan ja luin sen uudestaaanuuuuuuuudestaan ja uudestaan.

Noniin. Paikalla siis perus paniikkiVerna ja omalle tyylille uskollinen paniikkivastaus:

Ihan hyvää, mitä sulle?

EEIEIEIEI Verna, mitä sä teet??
 Mun sydän hakkasi niin, että pulssin näki mun kaulasta.

Puhlimeen kilahti taas viesti.
Se oli Andu.

"Nähdään illalla".