Kello oli jotain kaks yöllä, kun vimeyönä lähdin salille.
Mä en voi jatkaa mun elämää Rikun kanssa näin.
En enää.
Andu on liikaa mun mielessä.
Loppuvenyjen aikaan avasin mun puhelimesta facebookin.
Siellä se oli edelleen.
Ei se sieltä mihinkään yksin katoa.
Ei hyväksy,
eikä hylkää.
Läpällä hyväksyin.
Mä selasin sen seinää.
Joku nainen oli linkitellyt sen seinän täyteen kuvia.
Oli kissoja käärmeitä...kaikkea mahdollista "perseestä perämoottoriin"....
Ja ne kuvatekstit "tule kotiin, haluan tällaisen, ikävä sinua".
Mulla meni kylmiä väreitä pitkin selkää.
Selasin naisen profiilin.
Siellä oli kuvia Andusta.
Nyt mulla välähti.
Samalla tunsin punan nousevan kasvoille, kun kylmät väreet edelleen kulki pitkin mun selkää.
Mua kuvotti, että olin edes ajatellut ihmistä, joka oli varattu.
Mä laitoin Ellulle paniikkiviestin asiasta, mutta luonnollisesti Ellu oli kolmen aikaan yöllä nukkumassa.
Mä olin ihan hukassa.
Se on varattu, mä oon varattu.
Mä oon valmis lähtmään Rikun luota, onko Andu valmis?
Miksi se antaa mulle tällaisia oloja? Tai miksi edes kuvittelen mun elämää sen kanssa?
Mua pelottaa.
Mun sydän tykyttää sataa miljoonaa kun luen sun tekstejä. Tuttu nimi, mut onneks en oo linkittäny sen seinälle kissoja ja käärmeitä. Et onneks puhu mun miehestä :o
VastaaPoistahttp://kuvitelmia93.blogspot.fi
(vaikken edes tiedä et onko tää totta tai noi nimet oikeita, mutta silti 2 sekuntia mun alitajunta luuli että on)
VastaaPoistaMoikkuli!
PoistaJoo, todennäköisesti en puhu sinun miehestäsi... Kaikki tämä on alkanut muutamia vuosia sitten ja nyt päätin kirjoitella blogia omista päiväkirjamerkinnöistä. :)
Tarinat ovat täysin tosia, mutta nimet ovat muutettu, juurikin sen takia, etten halua tuoda läheisimpiä ihmisiä ja heidän kasvojaan esiin tässä asiassa:)
Hienoa, että tekstit herättävät tuntemuksia. Oli ne sitten hyviä tai pahoja fiiliksiä...:)