Huomenta.
Availen silmiä laivan hytissä.
Tunnen kun mut kaapataan syvemmälle syliin ja pidetään tiukemmin kiinni.
Mun puhelimeen on tullut pitkin yötäviestiä Jennalta.
"Missä oot, missä meet"
Jos näin muutaman viestin ja odottelutunnin jälkeen vastaisin.
"Turvassa".
Mä käännyin katsomaan Andua.
Se oli niin upea, kun se nukkui niin rauhassa siinä mun vieressä.
Vähitellen Andukin heräili.
"Huomenta kaunis"ja iso hymy perään.
Mulla oli niin hyvä ja helppo olla.
Tähän syliin mä kuulun.
Mulla oli vihdoinkin olo, että kuulun jonnekkin.
Mulla oli turvallinen olo.
Edellisen illan aikana tuli otettua lasi jos toinenkin kuuluisaa ja tunnettua aikuisten limpparia. Ei kuitenkaan humalaan asti.
Perinteinen huppeliriita Jennan kanssa ja meidän tiet erosivat eri suuntiin.
Jennan ja mun riidat on siinä mielessä spesiaaleja, että vaikka kuinka pahasti riideltäisiin, aamulla sitä riitaa ei enää ole.
Keräsin itteni Andun hytistä ja menin omaan hyttiimme siinä toivossa, että Jenna olisi siellä ja että lähdettäisiin maihin Tukholmaan.
Ja niinhän siinä sitten kävi.
Kävellään pitkin aurinkoisia Tukholman katuja.
Mun puhelimeen tulee viesti:"tuu takaisin viereen, mun nainen".
"Jenna, mä tarviin nyt siiderin".
Otettiin muutama tasoittava ja käveltiin pitkin Tukholman katuja.
Vastaan tuli tatuointiliike.
Voi veljet mikä idea!
Nyt mennään ottamaan vähän inkkiä ihoon!
Jep, muutaman "tasoittavan" jälkeen se tuntui hyvältä idealta..
Jouduttiin tunnin verran odottelemaan vuoroamme, joten mentiin lähellä olevaan kebabilaan safkaamaan mätöt.
Sekin tuntui hyvältä idealta siihen asti kunnes olimme taas laivassa.
Oltiin sitten jätetty reilu 100euroa sinne kebabilaan 😁
Mikäs siinä sitten.
Jatketaan kohti toista iltaa....
tiistai 17. maaliskuuta 2015
lauantai 3. tammikuuta 2015
Vapaalippuja kaksi,kiitos!
Vapaalippu Kun parisuhteen toinen osapuoli antaa sinulle "vapaalipun perseilyyn"
Ja tiedän, ajatusmaailma tähän voi olla jonkun mielestä paheksuttava, mutta minun mielestäni toiminta on täysin oikeutettua jos toinen osapuolista vain jakaa ja jakaa vapaalippuja.
On kuuma hellepäivä..
Eletään elokuuta ja sitä aikaa, kun on laivaressun aika.
Ollaan Jennan kanssa pakattu pienimmät shortsit ja sandaalit laukkuihin ja saavutaan terminaalin pihaan.
Pikku siiderihiprakassa kikattelen ja jäädyn täysin tuijottamaan pihalla erästä miesporukkaa.
Siinä se seisoi, muutaman metrin päässä.
Voi vittu Andu..
Sepäse ja ilmeisesti samalle laivalle lähdössä.
JUOKSE VERNA JUOKSE on seuraava ajatus.
Avaan siiderin ja selitän Jennalle tarinan Andusta.
Andu huomaa mut ja nyökkää oma salaperäinen katse silmissään, pieni hymy naamalla.
No voitte vaan kuvitella minkä kokoinen oli hymy Vernan naamalla..
Ongelmitta löydettiin hyttiimme Jennan kanssa.
Mun puhelimeen tuli viesti.
Luulin ja ... tai siis toivoin, että se olisi ollut Andu, mutta...
Riku
"Helvetin hauskaa matkaa sullekkin ämmä, muista huorata paljon"
Selvä.
Tämä oli viimeinen pisara minulle.
Nyt mua ei enää todellakaan kiinnostanut koko Riku tai mitä Riku ajattelisi tästä.
Ja sieltä nasahti vapaalippu perseilyyn Vernan käteen kuin pesispallo räpylään.
Mulla nousi itsevarmuus about 1110%.
Puhelin nousi ilman tärinöitä käteeni ja laitoin Andulle viestin:
"Missä meet, voitasko nähdä?"
Mun puhelin piippasi viestiääntä.
Andu
"Todellakin nähdään".
Jenna tuijotti mua ja mun maailman övereintä virnettä naamalla.
"Mmmikä sullon ?" kysyi Jenna.
"Mun pitää hoitaa tänää yks juttu."
iskin Jennalle silmää ja heitin puhelimen sängylle.
Mitään sanomattä lähdin suihkuun.
Tänään on mun ilta.
Tänään mä oon vapaa.
Ja tiedän, ajatusmaailma tähän voi olla jonkun mielestä paheksuttava, mutta minun mielestäni toiminta on täysin oikeutettua jos toinen osapuolista vain jakaa ja jakaa vapaalippuja.
On kuuma hellepäivä..
Eletään elokuuta ja sitä aikaa, kun on laivaressun aika.
Ollaan Jennan kanssa pakattu pienimmät shortsit ja sandaalit laukkuihin ja saavutaan terminaalin pihaan.
Pikku siiderihiprakassa kikattelen ja jäädyn täysin tuijottamaan pihalla erästä miesporukkaa.
Siinä se seisoi, muutaman metrin päässä.
Voi vittu Andu..
Sepäse ja ilmeisesti samalle laivalle lähdössä.
JUOKSE VERNA JUOKSE on seuraava ajatus.
Avaan siiderin ja selitän Jennalle tarinan Andusta.
Andu huomaa mut ja nyökkää oma salaperäinen katse silmissään, pieni hymy naamalla.
No voitte vaan kuvitella minkä kokoinen oli hymy Vernan naamalla..
Ongelmitta löydettiin hyttiimme Jennan kanssa.
Mun puhelimeen tuli viesti.
Luulin ja ... tai siis toivoin, että se olisi ollut Andu, mutta...
Riku
"Helvetin hauskaa matkaa sullekkin ämmä, muista huorata paljon"
Selvä.
Tämä oli viimeinen pisara minulle.
Nyt mua ei enää todellakaan kiinnostanut koko Riku tai mitä Riku ajattelisi tästä.
Ja sieltä nasahti vapaalippu perseilyyn Vernan käteen kuin pesispallo räpylään.
Mulla nousi itsevarmuus about 1110%.
Puhelin nousi ilman tärinöitä käteeni ja laitoin Andulle viestin:
"Missä meet, voitasko nähdä?"
Mun puhelin piippasi viestiääntä.
Andu
"Todellakin nähdään".
Jenna tuijotti mua ja mun maailman övereintä virnettä naamalla.
"Mmmikä sullon ?" kysyi Jenna.
"Mun pitää hoitaa tänää yks juttu."
iskin Jennalle silmää ja heitin puhelimen sängylle.
Mitään sanomattä lähdin suihkuun.
Tänään on mun ilta.
Tänään mä oon vapaa.
Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omaltunnol?
Mä tunsin sut,
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on.
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omaltunnol?
Mä tunsin sut,
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on.
torstai 1. tammikuuta 2015
Mullon Buell.
Joo ja mulla tärisee kädet kun vastaan Andun viestiin.
"Oon vapailla ja ajossa. Nähdäänkö?"
No mitä nyt helvettiä.
On kuuma kesäpäivä, mut ei ihmisen kädet näin hikoile.
Pidän puhelinta kädessä ja mietin mietin mietin et mitä mä uskallan vastata.
Todellakin mä haluan nähdä Andun.
Mut missä?
Ja aikooko se aidosti oikeesti tulla mua moikkaamaan?
Ja vielä vapaa-ajalla?
Vastasin,että voidaan nähdä ja kerroin lähiostarin osoitteen.
Jotenki tuntui niin siistiltä olla näin vaarallisilla vesillä.
Ihan kodin lähellä.
Ja Riku vois tulla paikalle ihan milloin vain.
Se ei mua enää kiinnostanut.
Vaikka tulisi kolme Rikua, mua ei kiinnostanut.
Mä kävelen kohti ostaria.
Tekstaan kädet vapisten Ellulle ja se omaan tapaansa tietenkin tsemppaa mua.
Ellu on siitä upea, että se ei oo ikinä, IKINÄ tuominnut mua.
Ellu on vaan tukenut mua mun tekemisissä, päätöksissä jne.
Seissyt siinä rinnalla, kun mä horjun; Ottanut olkapäästä kiinni ja saanut tasapanon takaisin kuosiin.
Se on oikea ystävä se.
Mä kuljen määrätietoisesti kohti ostaria ja tunnistan Andun kaukaa.
Sillä on musta Buell.
Se näyttää niin upealta.
Siis sekä Andu että se pyörä.
Siis Buell.
Mulla pyöri vaan päässä, että nyt Verna, käänny ympäri ja juokse helvetin kovaa.
Samalla taistelen jännityksen ääntä vastaan ja kävelen kohti Andua.
Andu kaappaa mut halaukseen samantien.
Mulla on helvetin vaikea olla.
Pyörin paikoillani,
pyöritän taskussa olevia avaimia käsissäni,
kikatan kuin pikkutyttö.
Samaan aikaan mulla on niin hyvä ja turvallinen olla.
Mun on helppo jutella Andun kanssa.
Andu mittaa mua katseellaan.
"Oot kaunis, Verna".
Mä tunnen kuinka puna nousee mun kasvoille.
Me höpötettiin varmaan tunnin ajan ja sit Andun piti lähteä jatkamaan matkaa.
Se puki takaisin ajokamat päälle,
kaappasi mut taas halaukseen.
Oisin voinut jäädä siihen syliin koko loppupäiväksi.
Sit se ajoi pois.
Mulle jäi niin tyhjä olo.
Istuin nurmikoll ja tuijotin mun varpaita samalla kun poltin tupakan.
Mulla oli oli kuin pikkulapsella jolta olisi viety tikkari.
Jotain puuttui.
Niin tyhjä olo mulla oli.
Kaivoin mun puhelimen taskusta.
45 puhelua tullut.
Riku.
Noin.
Sota oli valmis.
Vahtikoiralta katosi vahdittava, mut se ei kiinnostanut mua.
Mä olin just maailman parhaassa sylissä.
Mua ei enää kiinnostanut vaikka kotona olisi pommi räjähtänyt.
"Oon vapailla ja ajossa. Nähdäänkö?"
No mitä nyt helvettiä.
On kuuma kesäpäivä, mut ei ihmisen kädet näin hikoile.
Pidän puhelinta kädessä ja mietin mietin mietin et mitä mä uskallan vastata.
Todellakin mä haluan nähdä Andun.
Mut missä?
Ja aikooko se aidosti oikeesti tulla mua moikkaamaan?
Ja vielä vapaa-ajalla?
Vastasin,että voidaan nähdä ja kerroin lähiostarin osoitteen.
Jotenki tuntui niin siistiltä olla näin vaarallisilla vesillä.
Ihan kodin lähellä.
Ja Riku vois tulla paikalle ihan milloin vain.
Se ei mua enää kiinnostanut.
Vaikka tulisi kolme Rikua, mua ei kiinnostanut.
Mä kävelen kohti ostaria.
Tekstaan kädet vapisten Ellulle ja se omaan tapaansa tietenkin tsemppaa mua.
Ellu on siitä upea, että se ei oo ikinä, IKINÄ tuominnut mua.
Ellu on vaan tukenut mua mun tekemisissä, päätöksissä jne.
Seissyt siinä rinnalla, kun mä horjun; Ottanut olkapäästä kiinni ja saanut tasapanon takaisin kuosiin.
Se on oikea ystävä se.
Mä kuljen määrätietoisesti kohti ostaria ja tunnistan Andun kaukaa.
Sillä on musta Buell.
Se näyttää niin upealta.
Siis sekä Andu että se pyörä.
Siis Buell.
Mulla pyöri vaan päässä, että nyt Verna, käänny ympäri ja juokse helvetin kovaa.
Samalla taistelen jännityksen ääntä vastaan ja kävelen kohti Andua.
Andu kaappaa mut halaukseen samantien.
Mulla on helvetin vaikea olla.
Pyörin paikoillani,
pyöritän taskussa olevia avaimia käsissäni,
kikatan kuin pikkutyttö.
Samaan aikaan mulla on niin hyvä ja turvallinen olla.
Mun on helppo jutella Andun kanssa.
Andu mittaa mua katseellaan.
"Oot kaunis, Verna".
Mä tunnen kuinka puna nousee mun kasvoille.
Me höpötettiin varmaan tunnin ajan ja sit Andun piti lähteä jatkamaan matkaa.
Se puki takaisin ajokamat päälle,
kaappasi mut taas halaukseen.
Oisin voinut jäädä siihen syliin koko loppupäiväksi.
Sit se ajoi pois.
Mulle jäi niin tyhjä olo.
Istuin nurmikoll ja tuijotin mun varpaita samalla kun poltin tupakan.
Mulla oli oli kuin pikkulapsella jolta olisi viety tikkari.
Jotain puuttui.
Niin tyhjä olo mulla oli.
Kaivoin mun puhelimen taskusta.
45 puhelua tullut.
Riku.
Noin.
Sota oli valmis.
Vahtikoiralta katosi vahdittava, mut se ei kiinnostanut mua.
Mä olin just maailman parhaassa sylissä.
Mua ei enää kiinnostanut vaikka kotona olisi pommi räjähtänyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)