Huomenta.
Availen silmiä laivan hytissä.
Tunnen kun mut kaapataan syvemmälle syliin ja pidetään tiukemmin kiinni.
Mun puhelimeen on tullut pitkin yötäviestiä Jennalta.
"Missä oot, missä meet"
Jos näin muutaman viestin ja odottelutunnin jälkeen vastaisin.
"Turvassa".
Mä käännyin katsomaan Andua.
Se oli niin upea, kun se nukkui niin rauhassa siinä mun vieressä.
Vähitellen Andukin heräili.
"Huomenta kaunis"ja iso hymy perään.
Mulla oli niin hyvä ja helppo olla.
Tähän syliin mä kuulun.
Mulla oli vihdoinkin olo, että kuulun jonnekkin.
Mulla oli turvallinen olo.
Edellisen illan aikana tuli otettua lasi jos toinenkin kuuluisaa ja tunnettua aikuisten limpparia. Ei kuitenkaan humalaan asti.
Perinteinen huppeliriita Jennan kanssa ja meidän tiet erosivat eri suuntiin.
Jennan ja mun riidat on siinä mielessä spesiaaleja, että vaikka kuinka pahasti riideltäisiin, aamulla sitä riitaa ei enää ole.
Keräsin itteni Andun hytistä ja menin omaan hyttiimme siinä toivossa, että Jenna olisi siellä ja että lähdettäisiin maihin Tukholmaan.
Ja niinhän siinä sitten kävi.
Kävellään pitkin aurinkoisia Tukholman katuja.
Mun puhelimeen tulee viesti:"tuu takaisin viereen, mun nainen".
"Jenna, mä tarviin nyt siiderin".
Otettiin muutama tasoittava ja käveltiin pitkin Tukholman katuja.
Vastaan tuli tatuointiliike.
Voi veljet mikä idea!
Nyt mennään ottamaan vähän inkkiä ihoon!
Jep, muutaman "tasoittavan" jälkeen se tuntui hyvältä idealta..
Jouduttiin tunnin verran odottelemaan vuoroamme, joten mentiin lähellä olevaan kebabilaan safkaamaan mätöt.
Sekin tuntui hyvältä idealta siihen asti kunnes olimme taas laivassa.
Oltiin sitten jätetty reilu 100euroa sinne kebabilaan 😁
Mikäs siinä sitten.
Jatketaan kohti toista iltaa....
