Todistelu

Mua väsyttää, ihan tajuttomasti.
Ilta ja yö meni riidellessä Rikun kanssa, taas vaihteeksi.
Mä en vaan voi olla kirjoittamatta tästä päivästä.
Tänään, kaksi päivää myöhemmin Andun tapaamisesta.
Ähh. Mä istun duunipaikan portailla, juon aamukahvia ja odotan ensimmäisen tehtävän aloittamista.
Näenkö mä Andun tänään?

Palataan myöhemmin..


Illalla....


WOOP!
Riku on duunissa ja mä saan kirjoittaa rauhassa. Mullon omaa aikaa.
Kello on jotain yks yöllä.
Koirat nukkuu tyytyväisenä ja mua hymyilyttää, vaikka herätys on jo muutaman tunnin päästä.
Mä näin Andun tänään.

Meidän tapaaminen ei ehkä ollut parhaimmasta päästä, mutta me kuitenkin juteltiin.
Hirveetä. Paskaa.
Jäätävää todistelua.
"Mun muija on varmaan vaihtanu lukot oviin himassa, ei oo hirveesti tullu käytyä siellä..." selitti Andu.
Ja meikä puolestaan:
"Me mentiin toukokuussa kihloihin mun miehen kanssa, meillon kaks koiraa, audi ja asutaan hienostoalueella"
Aidosti..ketä mä kusetan? No itteeni tietty.

Keskustelu jatkui kuin jatkuikin samalla todistelulla ja itselle valehtelulla.
Miksei sitä vaan voisi puhua suoraan niinkuin asiat oikeasti ovat?
Tai enhän minä tiedä miten Andulla menee kotona, mut mulla menee valehtelematta huonosti. Aidosti.

Seuraavat kaksi päivää saa taas vain odotella ja miettiä tapaanko mä Andua. Mulle jäi tästä tapaamisesta kyllä hiukan *askan maku suuhun, mut silti mä odotan.
Mä en vaan saa sitä miestä enää mielestä. J
otain siirtoja tässä nyt pitää saada aikaan.

Avaan facebookin ja alan metsästämään sen nimellä... "Andreas, Andreas, Andreas...." Juuuust näin. Andreas Tukholmasta, Andreas Kuopiosta, Andreas sieltä ja toinen täältä.
Tästä mitään tule.
Mua alkoi just ärsyttää.
 Mä meen nukkumaan.

Ihan tavallinen päivä.

Tänään, satoi vettä... kuten eilen ja toissapäivänäkin.
Vedin duunikamoja päälleni työpaikkani pukuhuoneessa.
Jätkät naljaili mulle: "Kato, kiukkuVerna yhtä iloisena kuin aina.." Joojoo aivan,aivan.
Kotona oli hirveä päivä. Tai siis aamu. Ja yö.
Me riideltiin Rikun kanssa taas, kuten eilen, toissapäivänä, sitä edellisenäpäivänä... Niin ja viimeviikolla.
Viimekuukin meni aika pitkälti riidellessä.

Siirryttiin työpisteeseen jätkien kanssa.
Työtehtävät alkoivat samantien, mutta nyt oli normaalia rauhallisempi päivä.
Menin kohteen toiseen kerrokseen, jossa sidosryhmässä työskentelevät henkilötkin jo olivat.

Jäädyin. Minä jäädyin. Mikä toi on?? Kuka toi on??
Siinä se oli.
Silmämitalla jääkaapin korkuinen ja jääkaappia pikkusen leveämpi, treenattu, täysin mun silmää miellyttävä mies. 
Sen silmät. 
Ei, en pysty ees kuvailemaan niitä.

Hetken keräilin itseäni. Kävelin empien Sebastianin luokse, joka työskentelee sidosryhmässäni.

"Mitä äijä?" kysyin.
Sebu vaan virnuili mulle.
Se jääkaappi käveli mun luokse, ojensi käden ja esitteli itsensä: "Andu".
Mä en saanu kunnolla sanottua omaa nimeäni sille. Mä vaan tuijotin sitä, pidin sitä kädestä kiinni. Ne silmät, mä upposin niihin täysin.
Tää Andu tuijotti mua ja katsoi vähän odottavasti.
"Veveverna" Mä änkytin sille.
Ei helvetti miten noloa.
Mun naama oli varmaan punasempi ku joulupukin vaatteet.


Työpäivä meni kuin siivillä. 
Ne silmät ja se katse paloi mun verkkokalvoihin. Näenkö mä sitä enää koskaan? Onko se ylihuomenna taas tuolla, kun minulla on työvuoro? Näenkö mä sitä oikeasti enää?

Andu.....anduanduandu. Se nimi tarttui mun kieleen.

Istuin metrossa ja mietin Andua. Sitä olemusta ja sitä miten se kantoi itsensä työasussaan.
 Mun naamalle tuli ihan jäätävän iso virne.
Ihmiset tuijotti mua kuin jotain idioottia. 
Siinä mä istuin metrossa, mietin Andua ja Spotifystä alkoi soimaan Elastisen Kerrankin -biisi.

"Ku katseet etti ja kohtas molemmil petti pokka katoin et oisko se tossa voiks olla totta?"

Ei mä en voi käsittää. Jäädyin taas. Kävelin ihan omissa ajatuksissani kotiin. Mä olin onnellinen siitä, että Riku oli duunissa niin pitkään, että mä olin jo nukkumassa kun se tulisi kotiin. Mun ei tarvinnut tänään riidellä. Mä lähdin koirien kans pihalle ja soitin mun parhaalle ystävälle, Elinalle. Mä kerroin Ellulle tän jutun. Ellu sanoi, ettei ihmekkään, jos tossa tilanteessa kuka vaan vie jalat alta. Mä en vaan voinut oikein itse hyväksyä sitä. Me ei ees puhuttu Andun kans ja se teki muhun lähtemättömän vaikutuksen.


Mä en saa sitä enää mun mielestä.