Todistelu

Mua väsyttää, ihan tajuttomasti.
Ilta ja yö meni riidellessä Rikun kanssa, taas vaihteeksi.
Mä en vaan voi olla kirjoittamatta tästä päivästä.
Tänään, kaksi päivää myöhemmin Andun tapaamisesta.
Ähh. Mä istun duunipaikan portailla, juon aamukahvia ja odotan ensimmäisen tehtävän aloittamista.
Näenkö mä Andun tänään?

Palataan myöhemmin..


Illalla....


WOOP!
Riku on duunissa ja mä saan kirjoittaa rauhassa. Mullon omaa aikaa.
Kello on jotain yks yöllä.
Koirat nukkuu tyytyväisenä ja mua hymyilyttää, vaikka herätys on jo muutaman tunnin päästä.
Mä näin Andun tänään.

Meidän tapaaminen ei ehkä ollut parhaimmasta päästä, mutta me kuitenkin juteltiin.
Hirveetä. Paskaa.
Jäätävää todistelua.
"Mun muija on varmaan vaihtanu lukot oviin himassa, ei oo hirveesti tullu käytyä siellä..." selitti Andu.
Ja meikä puolestaan:
"Me mentiin toukokuussa kihloihin mun miehen kanssa, meillon kaks koiraa, audi ja asutaan hienostoalueella"
Aidosti..ketä mä kusetan? No itteeni tietty.

Keskustelu jatkui kuin jatkuikin samalla todistelulla ja itselle valehtelulla.
Miksei sitä vaan voisi puhua suoraan niinkuin asiat oikeasti ovat?
Tai enhän minä tiedä miten Andulla menee kotona, mut mulla menee valehtelematta huonosti. Aidosti.

Seuraavat kaksi päivää saa taas vain odotella ja miettiä tapaanko mä Andua. Mulle jäi tästä tapaamisesta kyllä hiukan *askan maku suuhun, mut silti mä odotan.
Mä en vaan saa sitä miestä enää mielestä. J
otain siirtoja tässä nyt pitää saada aikaan.

Avaan facebookin ja alan metsästämään sen nimellä... "Andreas, Andreas, Andreas...." Juuuust näin. Andreas Tukholmasta, Andreas Kuopiosta, Andreas sieltä ja toinen täältä.
Tästä mitään tule.
Mua alkoi just ärsyttää.
 Mä meen nukkumaan.