Ja tiedän, ajatusmaailma tähän voi olla jonkun mielestä paheksuttava, mutta minun mielestäni toiminta on täysin oikeutettua jos toinen osapuolista vain jakaa ja jakaa vapaalippuja.
On kuuma hellepäivä..
Eletään elokuuta ja sitä aikaa, kun on laivaressun aika.
Ollaan Jennan kanssa pakattu pienimmät shortsit ja sandaalit laukkuihin ja saavutaan terminaalin pihaan.
Pikku siiderihiprakassa kikattelen ja jäädyn täysin tuijottamaan pihalla erästä miesporukkaa.
Siinä se seisoi, muutaman metrin päässä.
Voi vittu Andu..
Sepäse ja ilmeisesti samalle laivalle lähdössä.
JUOKSE VERNA JUOKSE on seuraava ajatus.
Avaan siiderin ja selitän Jennalle tarinan Andusta.
Andu huomaa mut ja nyökkää oma salaperäinen katse silmissään, pieni hymy naamalla.
No voitte vaan kuvitella minkä kokoinen oli hymy Vernan naamalla..
Ongelmitta löydettiin hyttiimme Jennan kanssa.
Mun puhelimeen tuli viesti.
Luulin ja ... tai siis toivoin, että se olisi ollut Andu, mutta...
Riku
"Helvetin hauskaa matkaa sullekkin ämmä, muista huorata paljon"
Selvä.
Tämä oli viimeinen pisara minulle.
Nyt mua ei enää todellakaan kiinnostanut koko Riku tai mitä Riku ajattelisi tästä.
Ja sieltä nasahti vapaalippu perseilyyn Vernan käteen kuin pesispallo räpylään.
Mulla nousi itsevarmuus about 1110%.
Puhelin nousi ilman tärinöitä käteeni ja laitoin Andulle viestin:
"Missä meet, voitasko nähdä?"
Mun puhelin piippasi viestiääntä.
Andu
"Todellakin nähdään".
Jenna tuijotti mua ja mun maailman övereintä virnettä naamalla.
"Mmmikä sullon ?" kysyi Jenna.
"Mun pitää hoitaa tänää yks juttu."
iskin Jennalle silmää ja heitin puhelimen sängylle.
Mitään sanomattä lähdin suihkuun.
Tänään on mun ilta.
Tänään mä oon vapaa.
Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omaltunnol?
Mä tunsin sut,
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on.
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omaltunnol?
Mä tunsin sut,
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti